torstai 15. joulukuuta 2011

Some people dream of angels. I holded one in my arms.

Ajatella, tasan vuosi sitten sain tietää, että elämäni tulee muuttumaan syksyllä.
Sain tietää, että olen raskaana.

Muistan vieläkin sen ihanan, lämpimän ja rakastavan tunteen kun 
vihdoin ja viimein oli meidän pienestä unelmasta tullut totta!
Ja ne ilonkyyneleet molempien poskilla.

"Oliko tää totta? Olenko mä oikeasti raskaana? 
Onko Minusta oikeasti tulossa Äiti?
Äiti, pienelle ihmeelle, pienelle lapselle."

Miten aika onkaan kulunut niin nopeasti, en voi millään käsittää.
Silloin sitä ei muuta toivonutkaan kun vain, että aika menisi nyt nopeaan ja koittaisi syyskuu.
Jolloin saataisiin pieni nyytti syliin lämpimään, tänne rakastavien vanhempien luokse. 
Meidän luokse.

En millään uskonut, ennenkuin näin sinut ensimmäisen kerran, ja saimme tietää, että olet pieni poika.
Isäsi näköinen pienen pieni poika.
Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Sitä ei voi sanoiksi pukea.
Sen tunteen voi vaan Äiti kokea.
Silloin tajusin, minusta tulee Äiti lapselle.
Äiti sinulle.


~02.09.2011. rv. 39+0~
Alex
" Sinä synnyit, äidin ja isän pieni enkeli.
Olit enemmän kuin täydellinen.
Rakas poikamme, kolme kuukautta sitten tulit luoksemme ja teit meistä isän ja äidin.
Lensit kuitenkin heti pilvenreunalle leikkimään.
Saimme kuitenkin olla sinun seurassasi hetken, pidellä pieniä käsiäsi omissamme.
Niitä hetkiä emme koskaan unohda isäsi kanssa,
eikä niitä  mihinkään ikimaailmassa vaihdettaisi.

Niin se vain taitaa olla, että kauneimmilla lapsilla on jo syntyessään siivet,
eikä heidän ole tarkoitus kävellä maan päällä, vaan lentää yllämme,
katsoen kuinka isä ja äiti ovat yhdessä ja rakastavat toisiaan aina,
vaikka välillä tuntuu ehkä vaikealta.

Rakastamme sinua, nyt ja aina, vaikka sitä sinulle emme pysty suoraan sanomaan.
Muista, että olet mielessämme kokoajan. "


Ne ilon kyyneleet ovat nyt muuttuneet suruksi.
Miksi, miksi meille kävi näin?
Silti olen Äiti sinulle, rakastan sinua aina.
Aina.

Some people dream of angels. I holded one in my arms. 

10 kommenttia:

  1. Voi että minkä kohtalon eteen elämä on teidät heittänyt :( Ei voi edes yrittää ymmärtää miten iso tuska ja suru sydämissänne on. Olet tosi vahva nainen ja toivon sydämeni pohjasta että teille suodaan se toinenkin elämän ihme vielä! *Hali*

    VastaaPoista
  2. Kiva kun oot tullu lukijaksi mun blogiin, ja minä takulla jään lukemaan sun blogia :)! Ja otan osaa teidän suruun <3 Itkin niin paljon kuin luin tämän! En voi millään käsittää miltä teistä mahtaa tuntua, miltä tuntuu menettää oma lapsi. *hali*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on mielenkiintoista lukea, toisten raskaus ajasta. :) sen kun on kokenut myös itse. Aina yhtä vaikeaa vastata.. eihän sitä voikkaan käsittää, ellei ole itse joutunut kokemaan samaa. ja kiitos! <3

      Poista
  3. Voi ei.. Täälä itkeskelen yksinäni ja luen sun kirjotuksia. Paljon jaksamisia teille, en todellakaan osaa kuvitella mitä ootte joutunut kokemaan! Toivon sydämeni pohjasta että teille tulee vielä pieniä varpaita ja käsiä joita saatte suukotella ja rakastaa! <3

    VastaaPoista