Tänään tuli postin mukana tavallisesti Yhteishyvä lehti, jonka yleensä nopeasti silmäilen läpi.
Tänään satuin selaamaan sivuja hieman tarkemmin ja löysin itseäni koskettavan tekstin.
Tänään satuin selaamaan sivuja hieman tarkemmin ja löysin itseäni koskettavan tekstin.
Tekstissä puhuttiin monesta eri itkuista ja eri tunteista jotka saavat kyyneleet aikaan.
Itse ainakin kiinnitän paljon huomiota vastaaviin teksteihin, tuntuu kuin ne olisivat juuri minusta kirjoitettu.
Niinkuin lukisit oman kuukauden horoskooppi merkkisi ja tuntisit, että se on ihan kuin sinä.
Tietenkin, tirautin kyyneleet tekstiä lukiessa, vaikka teksti ei sinäänsä ollut edes "paha" ?
itselleni tulee vieläkin tunteet pintaan, kun ajatukseni eksyvät tekstin kautta meidän koettuihin asioihin.
Halusin ottaa pari kuvaa tekstistä, entiedä miksi, joku mussa vaan pakotti.
Itse ainakin kiinnitän paljon huomiota vastaaviin teksteihin, tuntuu kuin ne olisivat juuri minusta kirjoitettu.
Niinkuin lukisit oman kuukauden horoskooppi merkkisi ja tuntisit, että se on ihan kuin sinä.
Tietenkin, tirautin kyyneleet tekstiä lukiessa, vaikka teksti ei sinäänsä ollut edes "paha" ?
itselleni tulee vieläkin tunteet pintaan, kun ajatukseni eksyvät tekstin kautta meidän koettuihin asioihin.
Halusin ottaa pari kuvaa tekstistä, entiedä miksi, joku mussa vaan pakotti.
Tekstissä oli kolme nais-henkilöä "Lohdun ammattilaiset"
Itselleni tuli itku toisen kerran tässä vaiheessa, kun luin sairaalapastori Marjatta Orava:n kirjoituksen.
"Itku on kehon puhetta, paljon vanhempaa kuin sanat. Kun ihminen edessäni itkee, vastaanotan hänen itkunsa vierellä ollen. En sano 'Älä itke,' sillä silloin kieltäisin hänen tunteensa. Kun kieltää toista itkemästä, se on kuin sanoisi 'Ole hiljaa, älä puhu pahasta olostasi.' Minun on helppo kestää toisen itkua. Tilanne, jossa ihminen ei pysty vaikkapa sokista johtuen itkemään, on minulle paljon hankalampi. Toisen itku saa minut herkästi kyyneliin. Sallin sen itselleni, mutta en itke enempää kuin itkeväkään. Itkeminen on ollut minulle aina helppoa. Olen tottunut siihen, sillä kaikki suvussani ovat itkeneet : lapset, miehet ja naiset. Minut saavat kyyneliin esimerkiksi vanhempien ja isovanhempien suru kuolleen lapsen äärellä, ehtoollisen vietto ja virsi 631"
"Itku on kehon puhetta, paljon vanhempaa kuin sanat. Kun ihminen edessäni itkee, vastaanotan hänen itkunsa vierellä ollen. En sano 'Älä itke,' sillä silloin kieltäisin hänen tunteensa. Kun kieltää toista itkemästä, se on kuin sanoisi 'Ole hiljaa, älä puhu pahasta olostasi.' Minun on helppo kestää toisen itkua. Tilanne, jossa ihminen ei pysty vaikkapa sokista johtuen itkemään, on minulle paljon hankalampi. Toisen itku saa minut herkästi kyyneliin. Sallin sen itselleni, mutta en itke enempää kuin itkeväkään. Itkeminen on ollut minulle aina helppoa. Olen tottunut siihen, sillä kaikki suvussani ovat itkeneet : lapset, miehet ja naiset. Minut saavat kyyneliin esimerkiksi vanhempien ja isovanhempien suru kuolleen lapsen äärellä, ehtoollisen vietto ja virsi 631"
Kätilö Anu Suomalainen.
"Kun aloitin kätilön työt, asiakkaan itkun kohtaaminen oli joskus hämmentävää. Lähdin usein itsekin siihen mukaan. Nykyään ymmärrän, että itku kuuluu potilaan tunneskaalaan. On parenmpi päästää se ulos kuin keskittyä puremaan hammasta. Sellainen panee vain ihmisen lukkoon ja vie paljon energiaa. Jos äiti saa hetken itkeä väsymystään synnytyksen aikana, hän voi saada paljon uusia voimia. Kun asiakas itkee, en pakene tietokoneen tai papaereiden taa. En jätä itkevää yksin vaan istun viereen. Silitän hartioista tai pidän kädestä ja kuuntelen, jos hän haluaa puhua. Läsnäolo on tärkeintä, paljon tärkeämpää kuin oikeat sanat. Kun lapsi on syntynyt ja vanhemmat itkevät onnesta, se tarttuu herkästi minuunkin. Suru tulee kätilön puseroon myös jos lapsi syntyy vaikeasti vammaisena tai kuolleena. Omien lasten synnyttyä en ole voinut katsoa ohjelmia, jossa lapsille tapahtuu jotain ikävää. Kirjojen kanssa on sama juttu. Väsymyskin saa minut herkästi itkemään. Yritän yleensä pidätellä itkua aika pitkään. Oikeastaan pitäisi itkeä paljon enemmän, sillä se tuo myös mielenrauhaa."
Ihmisen itku on hänen kaunein oikeutensa.-Jaques Delille
"Kun aloitin kätilön työt, asiakkaan itkun kohtaaminen oli joskus hämmentävää. Lähdin usein itsekin siihen mukaan. Nykyään ymmärrän, että itku kuuluu potilaan tunneskaalaan. On parenmpi päästää se ulos kuin keskittyä puremaan hammasta. Sellainen panee vain ihmisen lukkoon ja vie paljon energiaa. Jos äiti saa hetken itkeä väsymystään synnytyksen aikana, hän voi saada paljon uusia voimia. Kun asiakas itkee, en pakene tietokoneen tai papaereiden taa. En jätä itkevää yksin vaan istun viereen. Silitän hartioista tai pidän kädestä ja kuuntelen, jos hän haluaa puhua. Läsnäolo on tärkeintä, paljon tärkeämpää kuin oikeat sanat. Kun lapsi on syntynyt ja vanhemmat itkevät onnesta, se tarttuu herkästi minuunkin. Suru tulee kätilön puseroon myös jos lapsi syntyy vaikeasti vammaisena tai kuolleena. Omien lasten synnyttyä en ole voinut katsoa ohjelmia, jossa lapsille tapahtuu jotain ikävää. Kirjojen kanssa on sama juttu. Väsymyskin saa minut herkästi itkemään. Yritän yleensä pidätellä itkua aika pitkään. Oikeastaan pitäisi itkeä paljon enemmän, sillä se tuo myös mielenrauhaa."
Ihmisen itku on hänen kaunein oikeutensa.-Jaques Delille
Itselläni on ollut jo jonkin aikaa itku hyvin herkässä, itku on tullut mitä oudoimmastakin asiasta.
Olen myös huomannut, että nykyyän toisten ihmiset mielipiteet ja kommentoinnit iskevät minuun tosi kovasti. Olen aina elänyt elämäni toisten ihmiset kommenttejen mukaan ja myönnän, että teen sitä osittain vieläkin. Vaikka kovin itselleni sitä sanon, että "Tämä on meidän elämä, eikä teidän/sinun tarvitse mitenkään siihen puuttua!" jotkut ihmiset kun sitä ei vaan millään ymmärrä. Itse pidän aika paljon asioita sisälläni, jotka lopuksi purkaantuvat suurien kyynelten ja joskus myös kiukun puuskana ulos. Olen usein vihainen itselleni kun en pysty kontroilloimaan itkuani, sitten kun se päättää purkaantua..
Itse kyynelehdin todella helposti, missä, mistä milloinkin. Jospa sitä vain saisi joitain asioita pois itsestään, kuten jatkuva murehtiminen ja stressaaminen asioista.
"Kaikilla asioilla on tarkoituksensa ja syynsä tapahtua."
Haluaisin pysähtyä hetkeen jolloin ympärilläni olisivat vain kaikki rakastamani ihmiset. Jolloin en tuntisi lainkaan ahdistusta olla jossain muualla. Kenelläkään ei olisi kiirettä lähteä pois eikä minulla olisi kiire lähteä pois. Tässä hetkessä en kaipaisi mitään, vaan olisin onnellinen.
Omat ajatuksemme saavat maailman tuntumaan surulliselta tai iloiselta. Mielesi saattaa värittää kaikki asiat harmaiksi tai saada ne sädehtimään. –Grenville Kleiser
