nyt ja silloin

Pikkuinen kasvaa ihan hurjaa vauhtia!

Tänään tuli rapeat 20viikkoa täyteen ja torstaina meitä odottais rakenneultra! jännääjännää-

Olenkin tässä hieman verrannut viimevuoden masua tähän nykyiseen ja ainakin tähän asti masu on ollut pienempi kuin viimevuonna, nyt kuitenkin näitä kuvia verrattaessa rv20 - rv26 ei hirveästi eroa ole, mitä nyt masu on korkeemmalla rv26 kuvassa, mutta pahoin pelkään, että tää uusi herra kyllä ampaiseen reippaasti ohi viimevuotiseen verrattuna! Viimevuonna olikin asiat aivan eritavalla, joten sekin varmasti vaikuttaa siihen, että ollaan nyt paljon isompikokoisia. 

Olen erittäin iloinen siitä, että nyt tähän asti kaikki on mennyt todella hyvin ja pieni on kasvanut yläkäyrillä! Mutta sitten tullaankin siihen ikävään asiaan, että saan sitten kuulla neuvolassa painonnoususta.. Onse kumma kun sanon itse asiaan, että kunhan pienellä kaikki on hyvin niin tulevilla kiloilla ei ole mitään väliä! Tarkoituksena muutenkin laihduttaa reippaasti poies kun pieni on syntynyt, niin en ymmärrä miksi asiasta pitää jokakerralla mainita.. tulee aina vaan pahempi ja pahempi mieli.

Kuitenkin, olen yllätykseksi huomannut, että pahoinvointi on jäänyt, mikä on ihanaa ja ruokamaistuu taas normaaliin tapaan! Tilalle on kuitenkin tullut mitä kamalampi närästys, josta kärsisin viimeksikin samoilta viikoilta synnytykseen asti! Viimevuoden odotuksessa olin muutenkin turvonnut kuin ilmapallo, mutta uskon, että kuumuudella ja ylipäätänsä koko kesällä oli osansa siinä, ihana odottaa nyt vuorostaan talvella niin vältytään liialta turvotukselta. (näin siis tää äiti uskoo) eletään vaan siinä uskossa ;)

Viimevuoden "himotuimmat" listaan kuului selvästikkin SUOLAKURKUT ja mandariinit/satsumat, tänävuonna listaan kuuluu samat, mutta lisätääpä siihen suklaa, suklaa ja suklaaa.. oo suklaaa..

rv20

Hassua miten masun koko ja muoto voi muuttua kun ottaa hieman eristäkin kulmasta kuvan!

Täytyy ruveta pyytämään jospa K. ottais jatkossa nää masukuvat!

Sain muuten vihdoin ostettua itselleni talveksi uuden takin! Pohtisin kauan, että mimmosta takkia sitä kannattais ostaa ja taisin täällä mainitakkin, että koko takin ostaminen on TURHAA, mutta niin vaan tapahtui, että ostin uuden takin vilasta. Tällähetkellä ei ole mitään takkia talveksi ja H/H takin vetoketju sai luultavammin tarpeekseen viimevuotisesta mahasta, joten se jäi odottamaan korjausta vaatekomeroon. Nyt on ihanaa pukea lämmin lampaanvillainen takki päällensä ulos mennessä, siellä kun alkaa olemaan jo aikas kylmä! Luntakin onjo luvattu, joten teimme masuasukin kanssa hyvän päätöksen kun sijoitimme uuteen takkiin joka menee sitten myös ku pikkuherra on syntynyt. :)

         

Lämmintakki vilasta

h&m

pienelle pienen tavalla

 

niin ihanaa, pientä ja suloista, on meille kohta tulossa ❤

Life isn't about waiting for the storm to pass, it's about learning to dance in the rain.

miten sitä voi olla niin pettynyt.. miten sitä voi olla niin pahoillaan ja loukkaantunut

miten sitä voi olla niin hämillään ja ihmeissään ?  niin sanaton..

aina näin yksin kotona ollessa tulee mietittyä kaikkia asioita-

kaikkia niitä menneitä ja tapahtuneita asioita, varsinkin silloin kun tuntee itsensä satutetuksi-

voin myöntää, että tällähetkellä tunnen niin, ehkä se ei näy ulospäin, mutta sen ei ole tarkoituskaan-

tänään on ollut aika raskaspäivä, entiedä miksi tein siitä sillaisen, ehkä siksi koska tänään iski kauhea ikävä-

jotkut kuvittelevat, että arkeni on yhtä juhlaa ja rellestämistä, koska olen vain kotona-

voin sanoa sen, että sitä se ei todellakaan ole-

tällähetkellä on hyvin raskasta olla minä-

stressi, pelko, pettymys ja ikävä-

voiko tätä oloa paremmin enään kuvailla? 

tälläisinä päivinä sitä alkaa miettimään, 

miten asiat nyt olisivat jos kaikki olisi mennyt juuri niinkuin oletit niiden menevän? 

niin pienessä hetkessä kaikki katoaa, jolloin katsot tyhjiä käsiäsi ja mietit mihin aika oikein katosi?
sitä oppii arvostamaan niitä pieniä hetkiä, vaikka ne vietäisiinkin sinulta poies, voit muistella niitä sydämellisiä hetkiä jotka onneksi kaivautuivat syvälle muistoihin-

olen kiitollinen siitä, että olen oppinut arvostamaan näitä pieniä asioita, vaikka niiden oppiminen on vaatinut kovia kokemuksia.. olen kuitenkin kiitollinen niistä jokaisesta hetkestä, koska muistoja ei kukaan voi viedä sinulta poies, onneksi-

kuinka nopeasti sitä onkaan joutunut kasvamaan aikuiseksi ja tekemään raskaita päätöksiä-

olen huomannut, että pidän sanaa "perhe" erittäin tärkeänä, jopa tärkeämpänä kuin ennen-

jos sen kerrankin menettää, sitä ei takaisin enään voi saada, siksi olen enemmän kuin kiitollinen omasta perheestäni, tästä pienestä, mutta niin lämpimästä ja rakastavasta mitä enään jäljellä on-

kamalinta mitä voi ikinä sanoa, mikä kuitenkin on kamalan totta, että sitä oppii arvostamaan asioita ja ihmisiä  vasta sitten kun olet sen menettänyt-

itse olen aina sanonut itselleni, että kohtelen ihmisiä samalla tavalla, miten he kohtelevat minua-

kaiken kokemani jälkeen, en aijo enään katsoa läpi sormieni pahaa kohtelua toisilta ihmisiltä,

miksi minun edes pitäisi? 

sitä surettaa kuinka ihmisiä halveksutaan, joidenkin asioiden takia, sairauden, ystävien tai perheen takia-

eikö kaikkia pitäisi kunnioittaa ja arvostaa sillaisina ihmisinä millaisina he ovat? tykkäsit tai et?
välillä vaan ei edes oma ajatusmaailma riitä ymmärtämään tätä-

surettaa ihan liian usein-

"Jokaisen sanan tulisi kulkea kolmen portin läpi ennen kuin se lausutaan. Ensimmäisen portin vartija kysyy: onko se totta? Seuraavalla portilla kysytään: onko se tarpeellista? 

ja kolmannella: onko se ystävällistä ja oikein?"

muista rakastaa ja välittää, älä pidä mitään itsestäänselvänä-

kohtele muita niinkuin haluaisit sinua kohdeltavan-

muista että hyvät teot tulevat aina monen kertaisina takaisin-

ja ennenkaikkea muista, että paistaa se aurinko risukasaankin-

et ikinä ole ainut joka kokee kovia, meitä on muitakin, muista arvostaa meitä kaikkia omina itsenämme-

Anna puu / kolme pientä sanaa

“Tää on tavallinen talo viiskytluvulta

Jossa ruoka tuoksuu kotiovelta

Eteisessä kengät kolmen kokoiset

Mutta rakkaus ei asu täällä enää

Toinen valitsi hyvän levyn soittimeen

Toinen tapetin olohuoneeseen

Illallinen kahdelle kynttilöiden valossa

Silti rakkaus ei asu täällä enää

Silti rakkaus ei asu täällä enää

Käykää yhtä aikaa nukkumaan

Sanokaa ne kolme pientä sanaa

Jos on ovi raollaan

Se pääsee palaamaan

Kolme pientä sanaa

Päivällä yhdessä perheenä kolmistaan

Illalla kaksi omissa nurkissaan

Kalpea ruudun valo kummankin kasvoilla

Koska rakkaus ei asu täällä enää…”

"äijän käppänä"

Heippa taas pitkästä aikaa, on ollut taas hiljaiseloa täällä, pahoittelut siitä.

Meillä ollaan menty samaa rataa väsyneinä, joten en ole saanut aikaiseksi kirjoitella tänne, muutenkaan halua kirjoitella mistään tylsistä ruokakauppa reissuista, ehkä jotain kiinnostaa? itseäni ei. Joten, asiaan.. 

Käytiin tänään aamulla neuvolassa, siellä oli ihanan tavalliseen tapaan kaikki hyvin, mikä on aina yhtä huojentava kuulla! Itselläni oli kaikki ok mitä nyt selkäkipujani valitin ja pienellä masussa kaikki myös hyvin.

Liikkui minkä kerkisi, eikä saatu hyvää kuvaa ultralla, peppua tykkäsi taas näytellä innokkaasti.

Mitä sitten huomattiinkaan..meillähän oli jo tiedossa kumpi sieltä on tälläkertaa tulossa, kuitenkin viikkoja oli silloin aikas vähän, joten en itse luottanut tohtorin sanoihin. Nyt kuitenkin viikkoja on reippaasti enemmän ja pieni on kasvanut ja pyöristynyt hyvin. Neuvolatäti sitten tokaisi kun pieni sitä peppuaan ahkerasti ruudulla heilutteli, että siellä jalkovälissä taitaa roikkua jotain.. mitä nyt tietenkin K-innoissaan vieressä ja minä surkuna  siinä pöydällä, kaise on nyt vaan hyväksyttävä, että meidän tytöllä on pippeli! 

Tärkeintä meille, kuin varmasti kaikille muillekin, että pieni on terve ja kaikki on hyvin! Olishan se silti ollu kiva saada se leopardikuvioiseen hameeseen pukeutunut tytöntyllerö, mutta lihapullilla ja nakilla mennään!

Sopivasti eilen käytiin pariin otteeseen skanssissa veljeni- hänen vaimonsa ja kummityttöni kanssa, tarkoituksena ostaa minulle jonkinsortin villatakki ja heille puhelin/tietokone, kuitenkin itse epäröin vilassa senverran, että  päätin olla ostamatta koko villatakkia. Mikä vilasta jäi harmittamaan eniten oli se, että löysin sieltä juuri sillaisen talvitakin minkä olen jo viimetalvesta halunnut, pitkä musta, karvahupullinen takki, jossa vyötäröllä ulkoiset narut joilla saa vyötärön kiristettyä! Itselläni ei ole täksitalveksi mitään takkia, mikä menisi masusta kiini, joten tämä talvi mennään paksuilla villatakeilla! Mielestäni on turha ostaa nyt sopivaa takkia mikä olisi sitten kuukaudenpäästä pieni masun kohtaa ja olenkin jo päättänyt pienen synnyttyä laihduttaa kiloja poies, joten takki jäisi luultavammin isoksi.. toivotaan vain, että tätä takkia löytyy myös ensitalvenakin!  Käytiin sitten yläkerran Tigerissa ja sieltä sitten karkasin seppälään, jonne on tullut uusi BABY-mallisto. Nyt jälkeenpäin ajatellen, sen mitä seppälästä ostin, taisin jollaintavalla nähdä Tigerista asti.. jotenkin se kutsui nimeäni..? Noh, olin ihan rakastunut ja päätin ostaa sen mutisematta ja kysymättä K.n mielipidettä! Olenkin sitä nyt täällä kotona hypistellyt ja kuvaillut aikalailla, odotan jo malttamattomana, että saadaan jotain täytettä sille.. mietittekin varmaan jo "mille sille?" "mikää?" ehkä lisään nyt teillekkin nähtäväksi mitä ihanaa eilen oikein ostin. Koittakaa kestää, kuvia tulee nyt paljon..

mielestäni ylisöpö, seppälästä ostamani lämminpuku, koko 56

Sanoinkin innoissani eilen seppälässä, että "tää on ihan äijä puku" entiedä miksi sanoin niin.. 

K, sanoikin mielipiteensä että ei tykännyt puvusta ja siihen minä sanoinkin, että minä tykkään ja pääasia, 

että mun oma pieni "äijän käppänä pysyy lämpimänä"

Nyt jälkeenpäin tänään K sanoi tykkäävänsä puvusta, että "se on kyllä ihan kiva"

Ostin fb-kirppikseltä kyseisen hymyhelistimen, jonka olen kauan jo halunut! Olen ollut oikeen katkera kun en ole löytänyt mistään meijän pienelle kyseistä helistintä, eikä näitä enään saa äitiyspakkauksen mukana, mikä on mielestäni todella tyhmä homma! Nyt kuitenkin sain meillekkin kyseisen hymyhelistimen, toivottavasti mekin saadaan sitten olla yhtä hymyä ensivuonna! Ostin myös Neutrogenan uusia tuotteita joita myydään ihan ruokakaupassa, taisin olla mainoksen uhri, koska ryntäsin heti kauppaan katsomaan oliko tuotteet jo saapunut kauppoihin ostettavaksi! Itselläni on herkkä/ kuiva iho, eikä mikään tuote ole koskaan ollut täydellinen, siksi päätinkin koklata kyseistä neutrogenan kasvojen pesuainetta ja kasvorasvaa ja hyvin voin sanoa, että varsinkin nyt raskausaikana kasvoni ovat näpyillä, nyt kuitenkin neutrogenan tuotteiden ansioista pysyneet poissa! Tuoksukin on mikä ihanin! Joten suosittelen koklaamaan! :) 

Käytiin myös metsästämässä mulle yksinkertaisia- lämpimiä kenkiä talveksi, jotka saan isostamahasta huolimatta helposti jalkaan! Itselläni olikin samanlaiset kengät viimevuonna ja olivat ihan kiitettävät ja ajoivat asiansa! Olisin halunut jotkut hieman erilaiset saapikkaat, mutta kun raskaana edelleen ollaan ja jalkani tulevat varmasti turpoamaan ja särkemään niin on pakko hankkia jotkut simppelit kengät. Saan ostettua sitten ensi keväällä jotkut kivat kiilakorkosaapikkaat! Kyseiset kengät siis cittarista 24€

ja sitten vähän masuasukin yksiötä! 

tilasinkin pariviikkoa sitten h&mltä kyseisen raidallisen äitiyspaidan, joka saapui eilen!

tykkään ihan simppelistä hieman pidemmästä paidasta, menee sitten ihan loppumetreille saakka.

ja ette te nyt osaa asiaan kommentoida, mutta nyt on tullut hieman kilojakin kerättyä, nimittäin tähänpäivään asti on tullut 6kg plussaa ja raskautta siis takana puolet! peppu näyttääkin olevan hieman turvonneen näköinen, niinkuin kasvot, joita en nyt viitsinyt paljastaa.. taidan olla vieläkin yhtä "peuraa ajovaloissa" kun kuulin aamulla kuinka paljon on tullut taas lisää kiloja..pääasia että pienellä on kaikki hyvin! rehkitään sitten vaunulenkeillä iloisina ;) vai mitä?

pakko sitä on neitiäkin välillä kuvailla ♥

taitaa neiti aavistaa mitä on kohta luvassa, kun on alkanut tekemään tihutöitä täällä kotona!

vielä pitäisi jaksaa malttaa vaan odottaa ja odottaa ja toivoa, että kaikki menee nyt hyvin. ♥