29.1.2013

Heijps, pitkästä aikaa! Kirjaimellisesti pitkästä aikaa!
Ei ole hetkeen ollut aikaa kirjoitella tänne, mutta lyhyesti ja ytimekkäästi voin sanoa, että meillä on mennyt kaikki hyvin pikkasen masuasukin kanssa! (jolla on tällä hetkelle sitkeä hikka)
Kaikkea on ehtinyt tapahtua, joista en varmastikkaan muista nyt kertoa.
Mutta pääasiana, että pikkasen tuloon ei ole enään kauaa ja nyt meillä on kaikki valmista, pientä varten! Nyt vaan odotellaan, odotellaan, kunnes hän on täällä! En malta odottaa, että pääsen tänne kirjoittamaan, että
"Nyt hän on vihdoin täällä!"  

Tänään tuli pakattua sairaalakassi, sitä varten jo näinkin aikaisin, koska on ollut sen verran tukalat oltavat, supistellut paljon, välillä jopa kipeästikkin.. selkä särkee (palaa) 24/7, eikä millään saisi nukuttua tai hyvää asentoa sohvalla, eikä nukkuessakaan. Suihkuun voisin muuttaa, ihanan lämpimän veden alle!
Olen muutamaan otteeseen jo sanonut K:lle että olisi pitänyt jättää se kylpyamme tänne asuntoon joka täällä silloin oli ennenkuin tänne muutettiin. Olisi taivaallista päästä poreilevaan kuumaan kylpyammeeseen lillumaan pariksi tunniksi! K: kun yrittää parhaansa hieroa selkääni iltaisin, joka nyt suoraan sanottuna ei hirveästi auta.. Närästys on myös muuttanut nyt meille ihan pysyvästi ja rennietä kuluu niinkuin maitoakin aikamoinen määrä. Hyvä hokea itselleen, että se närästys loppuu siihen paikkaan kun poika on masun ulkopuolella, joten ei jää missään nimessä asumaan meille loppuelämäkseni. 

Masuvauva on kasvanut reippaasti ja hänellä on ollut kaikki hyvin, niinkuin pitääkin! Keskikäyrällä ollaan kasvettu, mikä lohduttaa tätä äitiä, että nyt ollaan jo reippaasti isompia kuin isoveli syntyessää 2011.
TYKSissä ollaan käyty säännöllisesti ultraamassa, että kaikki on niinkuin pitääkin, josta ollaan sitten saatu tulevina vanhempina helpotusta tietäen, että kaikki on oikeastikkin hyvin. Seuraava aika meillä onkin ensiviikon torstaina! Silloin viikkoja onkin jo kasassa 35+2 (36+3) laskettua aikaa ei mennä miksikään muuttamaan, poika onkin jokaisessa ultrassa ollut puolitoista viikkoa isompi, mutta mennään silti pienempien viikkojen mukaan.  

Helmikuun lopulla pitäisi meidän "pieni" pullero tänne syntyä. Aika jännittävää, eikö? Vieläkään ei ole mulla mennyt ymmärrykseen, että meille on kohta oikeasti, siis OIKEASTI tulossa omapieni poika, siis ihan meidän oma? siis meidän  OMA poika? Kaisen sitten viimeistään siinä vaiheessa ymmärtää kun lähdetään sairaalasta ja kannetaan kaukaloa jossa pieni on lämpimästi pukeutuneena. Mikään ei sinäänsä jännitä, paitsi se, kun tullaan sairaalasta kotiin.. miten mahtaa arki lähteä rullaamaan. Sitten ollaan vaan me kolme, me vanhempina jotka huolehditaan poitsusta 24/7. Olen nyt jo stressannut valtavasti, että meneekö tämä raskaus nyt niinkuin pitää ja saadaanko me tuotua oma lapsi kotiin asti? Kaikki myllerrykset mielessä ja sitten kun kotiin oikeasti päästään, alkaa uusi stressi, onko kaikki pienellä hyvin? hengittääkö? onko hänellä nyt hyvä olla? pitäiskö käydä tarkastamassa? mitä jos? entä jos? jne..
Tiedän sen ainakin, että kun kotiin päästään, en tule päästämään poikaa silmistäni hetkeksikään. 

Uskon, että tulen olemaan niin luuloharhainen, että valvon hänen vieressään kuin haukka kun hän nukkuu.

Ja varsinkin yöllä, en usko, että tulen itse nukkumaan pitkään aikaan, tiedän, että jos jotain tapahtuu, niin niin on tarkoitettu tapahtuvan, silti jo yhden lapsen menetys, saa mut niin harhaluuloiseksi ja kontrollifriikiksi, etten vaan voi itselleni mitään. Pitäisi pystyä olla stressaamatta ja nauttia hetkistä ja luottaa siihen, että kaikki on hyvin ja kaikki menee hyvin, ja että mä olen hyvä äiti ja mä voin luottaa itseeni ja omaan taitooni hoitaa omaa lastani niin hyvin kuin ikinä vain pystyn. Nyt K: toi tähän tietokoneen eteen juuri paistettuja kananmunia, on mulla sitten ihana mies. Kyllä tosta mun miehestä tulee maailman paras isä tälle masussa myllertävälle pullerolle. Mun täytyy nyt oppia nauttimaan hetkistä, täytyy oppia luottamaan, että kaikki menee tälläkertaa hyvin! Mulla on ihana mies tukena ja kaikki on nyt valmista, enään puuttuu se pieni kultakimpale. Joka tullaan hemmottelemaan "pilalle" rakkaudella.
Tähän loppuun muutama kuva pienen tulevasta valtakunnasta.

Sipsukin jo odottaa, että pikkanen saisi tulla tupsahtaa.

Hoitopöytään ollaan saatu vihdoin korit! Ylimmässä vaipat ja harsoliinat, alemmassa lisää vaippoja ja vauvalehdet, joille en ole vielä paikkaa löytänyt. (entiedä miksi olen ne säästänyt)

Vieressä kauhea kasa pahvilaatikoita.. pitäis viedä roskikseen!

PikkuJ:n kotiin tulo vaatteet, tutit jotka pitää vielä kiehauttaa ja harsoliina.

Pikkasen kotiintulovaatteet, pari bodya sitä varten kun ei tarkkaan tiedetä kuinka pulleroita sitä sitten ollaankaan, sama pöksyjen kanssa. Sukat, pipo ja tumput. Vanupuku onkin jo kaukalossa valmiina.

Itselleni sain pakattua, sukat, pitkähihaisen paidan sun muita juttuja mitä tulen sitten tarvitsemaan. Olen tehnyt listan K:lle ellen ole loppu tavaroita itse ehtinyt laittamaan kassiin, osaan hän ne mukaan sitten ottaa! Hammasharja,tahna, harja, suihkusaippuat jne. Mitään kasvorasvoja, meikkejä sun muita ei minun laukkuuni tule, vain kaikki tarpeelliset. En ole kuitenkaan sairaalaan muuttamassa ja itse elän siinä toivossa, että pääsisin muutamassa päivässä (3-4) kotiin. Joten vauvan ja omat puhtaat vaatteet ja hygienia tarpeet riittää meille! :)

Ostettiin pikkaselle Baby1:sta Mamas&Papas star-light swing jossa toivottavasti kelpaa köllötellä!

Haasteena meillä olikin, että piti löytää sillainen sitteri jota meidän neiti ei innoissaan pysty kaatamaan.

Kyseinen sitteri on kyllä sen verran tukeva, että ei ole mitään pelkoa, että neiti saisi tämän kumoon.

Vihdoin saatiin tauluhyllyt omalle paikalleen! Vielä puuttuu yksi isompi taulu joka tulee tuohon seinään kiini aakkostaulun tilalle. Ikeaan pitäisi vielä päästä pyörähtämään ennen kuin poika syntyy.

PikkuJ:n tuleva pesä. Postissa pitäisi tulla tilaamani tähdellinen turkoosi peitto. 

Lisään siitä sitten kuvaa kunse tuosta postiluukusta sisään  tipahtaa. ;)

masukuvaa rv 33+0

Nyt untenmaille, jos selkä tänä yönä siis sallii. Öitä!