perjantai 20. tammikuuta 2012

Someday I..






























































2 kommenttia:

  1. Löysin tänään blogisi jotakin kautta ja jään ehdottomasti seuraamaan! Otan osaa suruunne :( Todella hienosti näytät selvinneen tuosta kaikesta. Toivon sydämestäni, että saisitte pian pienen nyytin syliinne <3

    Itselläni on yksi lapsi ja toinen toiveissa. Viime vuoteen mahtuu kolme keskenmenoa, joten surua riittänyt täälläkin...

    VastaaPoista
  2. Kiva juttu, että joitakin kiinnostaa lueskella! :)
    Ja kiitos. Rankkaa on ollut, mutta pakko mennä elämässä eteenpäin.
    Uskon että isäni menetys on auttanut ymmärtämää ja hyväksymään asioita,
    joita meille on sattunut.
    Sitä mekin toivomme, uusi pikkuinen tulee kun on tullakseen.
    Sinäkin siis olet joutunut kokemaan näitä elämän haasteita joita elämä on mukanaan tuonut. :(
    Jaksamista ja plussa tuulia myös sinnekkin! :)

    VastaaPoista