Välillä sitä ajattelee, kuinka kiitollinen pitäisi olla tästä kaikesta, mitä minulla nyt on.
Kuinka ihana perhe ja mies mulla voikaan olla. Välillä sitä on vaikeaa, hihat palaa, kiukuttaa ja huudetaan täyttä kurkkua. Kuitenkin sitä toivoo enemmän kuin mitään muuta, että pääsisi vain sen oman kullan kainaloon. Olen kyllä enemmän kuin onnellinen tosta mun miehestä, entiedä missä olisin, mikä olisin ilman häntä. En kyllä edes halua tietää, koska mulla on nyt hyvä olla, juuri tässä.
Olen niin kiitollinen, että mulla on juuri tämä ihana mies ja juuri tämä ihana perhe. Ei muuta voisi toivoa. Olen onnellinen, vaikka elämä on tuonot meille risuja ja koetellut meitä pahimmalla tavalla, enempää en voisi sinulta pyytää, olen iloinen, että sain kokea kaiken juuri tämän miehen kanssa, sen oikean kanssa. se oikea minulle. Uskon, että elämä tuo vielä meille jotain, mistä tullaan nauttimaan koko loppu elämämme. Kaikella on tarkoituksensa, uskoit sen tai et, jokainen saa vielä jonain päivänä nauttia onnellisesta ja täydellisestä elämästä.
Täytyy vain elää päivä kerrallaan,
sydän avoina,
iloisena, kuin tämä päivä olisi se viimeinen.
Jokainen meistä vielä kokee sen
Onnellisen Lopun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti